SUKSIMUSEOON TUTUSTUMINEN to 9.9.2021

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta ry

TUTUSTUMISRETKI  HANNU KIRIN SUKSIMUSEOON torstaina 9.9.2021 klo 15.00 Kirimajalla.

Matka kimppakyydein. Kokoontuminen Husulassa, Husulan koulun kohdalla, Kannusjärven tien alussa klo 14.30.

Kirimajalla tutustutaan Hannu Kirin opastamana suksimuseoon.

Tarjoilun vuoksi ilmoittautumiset ma 6.9. mennessä Pentti Snyggille s:postilla: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai puh. 040 5566 961.

Kirimajan osoite  Tuomistontie 7, Husula, Hamina.

Tervetuloa.

Kiltahallitus

KIRKKOPYHÄ 12.9.2021 ON PERUUTETTU

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta ry

SOTILASPOIKIEN KIRKKOPYHÄ PYHTÄÄLLÄ 12.09.21 ON PERUUTETTU

Covid-19 pandemian aiheuttamat suositukset ja rajoitukset huomioonottaen kirkkopyhä on päätetty peruuttaa.

Hyvät sotilaspoikaveljemme ja sisaremme. Suosittelemme osallistumista kotiseurakuntanne Jumalanpalveluksiin.

 

Kiltahallitus.

 

 

 

 

 

PERINNEPÄIVÄNÄ PIDETYT PUHEET 31.7.2021

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnepäivänä pidettyjä puheita Rajasuolla sekä Virolahden kirkolla.

___________________________________________________________

PERINNEPÄIVÄ 31.07.2021Rajasuolla

Matti Haapanen

Kunnioitettavat Veteraanit, Lotat

Arvoisat Kutsuvieraat

Omat Kunniajäsenemme ja Perinnekiltalaiset

Olemme aloittamassa tämän päivän yhteisiä tilaisuuksia kiltamme perinteisin menoin kokoontumalla tänne Rajasuon muistomerkille.  

Rajasuon muistokiven hankki Kymen Jääkäripataljoonan Kilta. Kivi siirrettiin Harjusten kotipihalta Virolahden Kattilaisista ja siihen kiinnitettiin teräslaatta, johon on  kirjoitettu:

”Tämä muistomerkki on pystytetty kymenlaaksolaisille kotirintamalla menehtyneille, jotka saivat surmansa venäläisten desanttien luodeista sotiemme 1939-1944 aikana. Tällä paikalla sai surmansa 17-vuotias sotilaspoika Arvo Johannes Harjunen 31.7.1944 Virolahden läntisestä ilmavalvontaosastosta n:o 360.”

Muistokiven paljastustilaisuus oli päivälleen 30 vuotta sitten juhlallisin menoin arvovaltaisen osallistujajoukon läsnäollessa.  Kiven sivussa on pieni metallikilpi muistuttamassa Kymen Jääkäripataljoonasta. Tänään muistokiven  pystyttäjiä edustaa Kymen Jääkäripataljoonan Killan puheenjohtaja majuri Markku Seppä.

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta otti kiven vastuulleen perustamisvuotenaan 1993 ja kiven paljastuspäivästä tuli Kiltamme perinnepäivä.

Muistokivi olemassaolollaan sitoo meidät suuressa määrin Virolahteen ja muistuttaa meitä sotilaspoikien lukuisista tehtävistä.

Tämä päivä olkoon veljellisen  yhteistapaamisen ja virkistävän yhdessäolon päivä.

 Kiitokset kaikille päivän tilaisuuden esiintyjille, tukijoille ja järjestäjille.

Tämä tilaisuus on osa tämän päivän maanpuolustustyötä ja perinnetyötä. Se osoittaa myös Etelä-kymenlaaksolaista maanpuolustushenkeä, joka on yksi yhteisen Isänmaamme hyvän  tulevaisuuden osatekijöitä.           

 ______________________________________________________________

SOTILASPOIKIEN PERINNEPÄIVÄ 31.7.2021

Markku Seppä

Arvoisat sotaveteraanit, herra kenraali, sotilaspojat, kiltalaiset ja kutsuvieraat. Sotarintamalla 31.7.-44 tilanne oli se, että oli käyty neljä ankaraa torjuntataistelua: Tienhaara, Tali-Ihantala, Vuosalmi ja Nietjärvi.  Puna-armeijan eteneminen oli pysäytetty. Ilomantsin suunnalla oli alkaneet korpitaistelut, joissa tuhottiin lähes kaksi puna-armeijan divisioonaa.

Kotirintamallakin jouduttiin aseellisiin yhteenottoihin desanttien kanssa. 31.7.-44 tällä alueella jäljittäjäosasto joutui laukausten vaihtoon desanttien kanssa seurauksella, että 17-vuotias sotilaspoika Arvo Harjunen haavoittui vakavasti ja menehtyi matkalla Pyterlahden kenttäsairaalaan.

31.7.1991 tälle paikalle pystytettiin Kymen Jääkäripataljoonan Killan toimesta muistopatsas kunnioittamaan Arvo Harjusen ja niiden Etelä-Kymenlaakson sotilaspoikien muistoa, jotka olivat saaneet surmansa sotien aikana desanttien kanssa käydyissä yhteenotoissa.

Nyt 30 vuotta myöhemmin olemme viettämässä arvokasta perinnepäivää tämän muistopatsaan äärellä seppelein, lipuin ja kunniavartion, soitoin ja lauluin. Haluamme ja meillä on velvollisuus vaalia arvokasta perinnettä ja  kunnioittaa kaikkien niiden sotilaspoikien muistoa, jotka menettivät henkensä isänmaamme puolesta.

Uhraukset päivänkoiton toi, luoden vapaan maan. Luonto yhtyy tänään soittoon sorjaan, sinivalkeaan.

_____________________________________________________________

Puhe Rajasuon muistohetkessä 32.7.2021.

Matti Virmakoski

”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa”. Room. 9:16

Mielessä on varmaan tällä paikalla monenlaisia ajatuksia tai mielikuvia. Jotenkin ne liittyvät sepänpoika Arvo Harjuseen, joka kaatui näillä paikoilla 17-vuotiaana sotilaspoikana. Muistikuvia sota-ajasta on meillä enemmänkin. Tämä paikka tuo mieleen jotain sodan tapahtumista. Minulle neljävuotiaana sota-aika merkitsi, että piti joskus mennä naapuritalon kellariin, jota kutsuttiin pommisuojaksi ja että isä oli jossakin kaukana. Teillä on mielessä omat muistonne tai teille kerrotut tapahtumat sota-ajasta. Niitä tällä paikalla on niitä hyvä muistella.

Noista ajoista on saatu elää rauhan aikaa. Aivan rauhallisia nämä vuosikymmenet eivät ole olleet, mutta jotenkin me suomalaiset olemme osanneet hoitaa yhteisiä asioita tähän päivään saakka. Viimeisin vihollisemme on tuo outo sairaus, joka on uhkanamme. Taistelut jatkuvat, ei vain viruksia vastaan vaan myös erilaisten mielipiteitten kanssa sairauksen ja muidenkin yhteisten asioiden hoitamisesta. - Mitenkähän sepänpoika Arvo Harjunen sotilaspoikakavereineen toimisi tänä aikana nykypäivän vihollisten keskellä?

Yhteisissä ja yksityisissä asioissa riittää hoitamista. Minua mietityttää joskus, että miten sitä jaksaa näiden nykyajan asioiden kanssa. Pitäisi olla tahtoa toimia ja keritä tekemään monia tärkeitä asioita. Perinteitä ja muistoja olisi hoidettava. Mutta kun voimat vähenevät ja muisti haurastuu, minkä varassa sitä elämässä tarpoo eteenpäin? Minusta tuntuu, että elämässä ei aina auta, että on tavoitteita, joita pitäisi suorittaa. Yksi apostoli Paavalin ajatus on minulle tullut tärkeäksi:”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa”. Kiire ja touhu on useasti tärkeää, mutta voimavaroja saa, koska Jumala armahtaa. Mitä se Jumalan armo tarkoittaa kohdallasi, sen jätän mietittäväksesi.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne.

_____________________________________________________________

Perinnepäivänä 31.07.2021  sankaripatsaalla

Matti Haapanen

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta on nimensä ja tehtäviensä velvoitteella jälleen kokoontunut viettämään ja kunnioittamaan niitä aateperinteitä, jotka sisältyivät sotilaspoikien vakuutukseen, joka päättyi

virkkeeseen

”Kodin ja uskonnon puolesta lähden

taistohon Suomeni vapauden tähden”

Tällä sankarihautausmaalla lepäävät antoivat kuitenkin kaikkensa, jotta jalo ajatus ja usko tulevaisuuteen toteutuisi.

Me kunnioitamme suuresti kumpujen alla lepäävien muistoa ja uhrautuvaisuutta Isänmaamme hyväksi.

Meidän kunnioituksemme on annettava suuri arvo koko sodanajan sukupolvelle, joka sodan jälkeen tarmokkaasti ryhtyi jälleenrakennustyöhön ja siten aloittaen rakentaa sitä Suomea, jossa me saamme tilaisuuden osoittaa olevamme uhrautuvien sukupolvien työn jatkajia.

Luoja on meitä siunannut mieluisalla yhdessäolon tuokiolla, toivokaamme, että meillä itse kullakin päivä jatkuisi rauhaisasti ja sopuisasti ja että uusi päivä koittaisi seesteisenä.

Olkaa Kaikki Tervetulleet Yhteiseen Tilaisuuteemme

____________________________________________________________

Sotilaspoikien Perinneliiton puheenjohtaja Hannu Luotola

Puhe Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan perinnepäivän juhlassa Virolahden Pitäjäntuvassa 31.7.2021 kello 17.00

Kunnioitetut sotiemme veteraanit

Arvoisat sotilaspojat ja pikkulotat

Virolahden kunnan ja seurakunnan edustajat

Hyvä juhlayleisö

On ollut mieluisaa saada kutsu Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan perinnepäivään ja tuoda juhlaan Sotilaspoikien Perinneliiton tervehdys. Olen voinut aiemmin olla mukananne kaksi kertaa.

Rajasuon muistomerkki historiatapahtumineen on vaikuttava. Desanttien luodeista vuonna 1944 kaatuneen 17-vuotiaan sotilaspojan Arvo Harjusen muisto elää.

Hän oli sisäistänyt velvollisuutensa, jonka toteutti loppuun saakka.

                                                                                       ***

Arvoisat kuulijat

Killan puheenjohtaja Matti Haapanen pyysi minua puhumaan sotiemme veteraanisukupolven muutosvaiheessa olevasta perinnetoiminnasta.

Sotilaspoikien Perinneliiton tavoitteena on sotilaspoikatoiminnan perinteiden vaaliminen, kokemusten ja arvojen siirtäminen jälkipolville, toiminnan tunnetuksi tekeminen ja maanpuolustustahdon lujittaminen sekä sotiemme veteraanien työn arvostaminen ja veteraanien tukeminen.

Varsinainen työ tehdään täällä kentällä – jäsenkilloissa. Vastuulliset tekijät vaihtuvat ja viestikapula siirtyy aika ajoin niin killoissa kuin liitossakin.

On paikallaan korostaa, että perinnetyötä tehdään itsenäisissä yhdistyksissä niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla – ja aina kulloisetkin ominaispiirteet huomioon ottaen. Kahta samanlaista toimijaa ei hevin löydy, eikä se ole tavoitteenakaan.

On kuitenkin hyvä huomata, että kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Siihen eivät henkilö- eivätkä taloudelliset resurssit yksinkertaisesti riitä. Yhteistoimintakumppanien lisäksi paikallisille toimijoille aluetaso ja valtakunnallinen taso ovat vahvoja tukia. Niiden merkitys vain korostuu tulevaisuudessa, jolloin vapaaehtoistoimijoita ja euroja on käytettävissä entistä niukemmin. Toiveajattelun varaan ei ole syytä rakentaa.

Ensin hieman taustaa.

Viime sodan jälkeen maanpuolustusasiat eivät juurikaan kiinnostaneet kansalaisiamme. Sotainvalidien, kaatuneitten omaisten ja sotaorpojen hyväksi toki toimittiin, mutta mielenkiinto pakostakin kohdistui toisaalle. Epäoikeudenmukaiset sotakorvauksetkin vaativat raskaita ponnistuksia maan taloudelta, ja siinä saivat olla mukana kaikki.

Kuitenkin monet maanpuolustusjärjestöt, kuten esimerkiksi reserviupseerikerhot, jatkoivat toimintaansa. 1950-luvulla alkoivat yleistyä sodanaikaisten joukko-osastojen kokoontumiset. Sotaveteraanien toiminta alkoi 1950-luvun lopulla.

Kun sotilaspoikien toiminta loppui suojeluskuntien lakkauttamisen yhteydessä, he joutuivat ikään kuin tyhjän päälle. Osa poikajohtajista ja pojista liittyi partioon. Osahan toimi jo siellä ennestään. Kaksoisjäsenyys sotilaspoikiin ja partioon oli ollut myönteistä ja tuloksellista monilla aktiivisilla paikkakunnilla. Kuitenkin suuri osa entisistä sotilaspojista jäi syrjään harrastustoiminnasta.

Muutoksen tuulet alkoivat puhallella kuitenkin 1980-luvulla ja varsinkin tultaessa 1990-luvulle, joskin vanhakantaisia asenteita pulpahteli esiin silloin tällöin. Tästä mieleeni tulee Pääesikunnan päällikkönä toimineen kenraaliluutnantti Gustav Hägglundin haastattelu turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla marraskuussa 1990. EY:n jäsenyyden vaikutus Suomen puolueettomuuteen oli esillä. Hägglund oli todennut muun muassa, ettei puolueettomuus olisi mahdollista yhteisön jäsenenä. Ulkoministeri Pertti Paasio sanoi hieman myöhemmin lehtihaastattelussaan, ettei korkeiden upseerien tule puhua turvallisuuspolitiikasta. Keskustelu jatkui televisiossa, missä Hägglund toi esille upseerien sananvapauden ja toiminnan tarpeellisuuden oman alansa, turvallisuuspolitiikan, asiantuntijoina.

Tiedotusvälineet ryhtyivätkin kiitettävästi käyttämään upseeriasiantuntijoita heidän omalla alallaan. Muistamme televisioruuduista ”päivystävät majurit”, jotka asiantuntevasti ja selkeäsanaisesti kommentoivat maailman turvallisuuspoliittisia tapahtumia.

Hyvät kuulijat

Suojeluskuntajärjestön poikatyön ja sotilaspoikajärjestön toiminta oli siis päättynyt marraskuussa 1944.

1970-luvulla sotilaspoikien näkökulmaa tuotiin esiin Pentti Pirhosen ”Suomalaisia sotilaspoikia” -teoksessa. Varsinaisen käytännön toiminnan ja yhteisten esiintymisten alkuna voitaneen pitää lokakuussa 1989 Hyrylässä järjestettyä sotilaspoikien perinnepäivää.

Puolustusvoimat onkin osoittanut alusta lähtien arvostuksensa sotilaspoikien perinnetyötä kohtaan. Parhaiten se on näkynyt suurten tapahtumien, kuten liittopäivien järjestelyjen yhteydessä, mutta myös kiltatasolla. On ollut helppoa päästä tutustumaan varuskuntiin ja muihin vastaaviin kohteisiin. Sotilassoittokuntia on saatu eri tilaisuuksiin korvauksetta. Sotilaspoikaristien jakotilaisuuksiin varsinkin toiminnan alkuaikoina saatiin jakajiksi varsin korkea-arvoisia sotilas- ja siviilihenkilöitä.

Sotilaspoikien perinteitä vaaliva järjestöllinen toiminta alkoi vuonna 1991. Sotilaspoikaristin ensimmäisessä jakotilaisuudessa Tampereella Finlaysonin palatsissa 29.5.1991 perustettiin Sotilaspoikien Perinnekilta toiminta-alueenaan koko maa.

Nuo aktiiviset toimijat olivat hyvin aikaansa seuraavia, perinnetietoisia ja vastuuntuntoisia kansalaisia! He toimivat nimittäin – siis vain kolme vuosikymmentä sitten – sellaisessa yhteiskunnallisessa ympäristössä, jossa saattoi kuulla vielä oikeudettoman ja perusteettoman arvostelun ilmauksia viime sotiimme, suojeluskuntiin ja lottiin liittyen – jopa merkittäviltä päättäjätahoiltakin. Nykyisessä yhteiskunnassamme tätä asennetta on ehkä vaikea tiedostaa.

Kuluvan vuoden toukokuun 29. päivänä tuli siis kuluneeksi 30 vuotta sotilaspoikaperinteen valtakunnallisen järjestäytyneen toiminnan aloittamisesta.

Nyt – viime sotiemme veteraanien poistuessa keskuudestamme varaudutaan tuon sukupolven perinnön ja perinteiden siirtoon. Heidän perintönsä jälkipolville on itsenäinen isänmaa!

On lisäksi tärkeää muistaa perustuslakimme pykälä (20 §), missä todetaan vastuun kulttuuriperinnöstä kuuluvan kaikille. Sotiemme veteraanien kulttuuriperintö on osa kansallista kulttuuriperintöämme. Tähän kuuluu tärkeänä osana sotilaspoikien kulttuuriperintö.

Maamme kulttuuriperintöön kuuluvat myös perinteet. Jo vuosien ajan on luotu määrätietoisesti organisaatioita ja menettelytapoja asian toteuttamiseksi. Vuonna 2003 perustettu Tammenlehvän Perinneliitto jäsenjärjestöineen, joihin myös Sotilaspoikien Perinneliitto kuuluu, on keskeinen toimija perinteen siirron valmisteluissa. Liitto on uudistanut toimintaansa muun muassa mahdollistamalla alueellisen organisaation perustamisen, johon kuuluvat myös perustettavat alueelliset perinneyhdistykset (ALPERYT). Liiton tarkoitus – siis vaalia vuosien 1939-1945 veteraanien perinteitä – ei muutu. Uudistus astuu voimaan viimeistään vuonna 2023.

Liiton 22 jäsenjärjestöä osallistuvat lisäksi omien sääntöjensä mukaan perinteen siirtoon.

Sotilaspoikien Perinneliitto on säännöissään (2§) ja toiminnassaan ottanut velvoitteen huomioon: ”Liiton tarkoituksena on … vaalia suojeluskuntajärjestön poikatoiminnan vuosien 1928-1944 perinteitä...”

Kolme vuosikymmentä sotilaspoikien perinnekillat ja liitto ovat aktiivisesti toimineet. Samalla sotilaspojat ovat iän karttuessa siirtyneet kuka eläkkeelle, kuka viimeiseen iltahuutoon. Tämä on tarkoittanut luonnollista kehitystä, jonka myötä kiltojen määrä ja niiden henkilöjäsenten määrä ovat vähentyneet – joskin muutamissa killoissa kuten täällä, vajetta ovat korvanneet sotilaspoikia nuoremmat jäsenet. Kiltoja purkautuu.

Samanlainen kehitys on jo aiemmin toteutunut sotainvalidien, sotaveteraanien, rintamaveteraanien ja rintamanaisten sekä lottien järjestöissä.

Nyt siirrytään järjestöjen kesken sovitun, hallitun rakennemuutoksen kautta varmistamaan veteraanisukupolvemme ja -perheemme perinteiden jatkuminen. Rakennemuutos toteutuu tilapäisen järjestelyn avulla, jossa apuna on laajimman alueellisen kattavuuden omaava Suomen Sotaveteraaniliitto.

Perinnetyön perusta on paikallinen ja alueellinen perinnetyö, jonka tulee kattaa koko perinnetoimijoiden joukko. Ensimmäinen alueellinen perinneyhdistys (ALPERY) perustettiin Hämeenlinnan vuonna 2019 ja kaksi seuraavaa vuonna 2020. Tänä vuonna on perustettu yksi ja neljä seurannee vanavedessä.

Alueellinen perinneyhdistys tarvitsee tässä muutosvaiheessa jonkin taustaorganisaation, josta se saa tarvitsemansa ohjauksen ja resurssoinnin sekä pääsee itse vaikuttamaan asioiden valmisteluun.

Taustaorganisaation vaihtoehtoina ovat olleet kolme veteraanijärjestöä, joista Rintamaveteraaniliitto purkautuu pian. Sotainvalidien Veljesliiton rakenne ja jäsenyys ovat rakennetut muuhun tarkoitukseen. Jäljelle jää Suomen Sotaveteraaniliitto, jolla on myös laajin alueellinen kattavuus.

Tammenlehvän Perinneliiton säännöt ovat maaliskuusta 2021 alkaen mahdollistaneet myös alueellisten perinneyhdistysten jäsenyyden. Liitolla ei kuitenkaan ole toistaiseksi resursseja eikä kykyjä tuki- ja perinnetyön johtamiseen.

Lähtökohtana on ollut, että Tammenlehvän Perinneliitto ei rakenna kaksoisorganisaatiota veteraaniliittojen rinnalle. Ei sellaiseen saataisi varojakaan. Sen sijaan liitto tukeutuu veteraaniliittoihin ja niiden järjestelmiin valmistautuessaan tulevaan johtorooliinsa.

Tällä hetkellä TAPE on keskittynyt perinnetyön valtakunnallisen tason organisointiin ja rahoitukseen (opintomatkat, tallennushankkeet, Tule ja Muista -hanke tv:ssa, kansallinen veteraanipalkinto yms.).

Sotaveteraaniliitto on tehnyt muun muassa seuraavaa:

- On laadittu parinkymmensivuinen ohjeasiakirja, joka on saanut hyvää palautetta.

- On järjestetty Perinnetyökokouksia kaksi kertaa vuodessa alueellisesti: pohjoinen, itäinen, eteläinen ja läntinen.

- On pidetty piirikohtaisia teams-kokouksia, joissa ohjataan perinnetyön valmisteluissa.

- On rakennettu perinneajan jäsenrekisteri, joka on jo operatiivisessa käytössä.

- Rakennetaan Perinneportaalia yhdistämään kentän ja valtakunnallisen tason perinnetyö.

- Kehitetään Kenttäpostia-lehteä (ensimmäinen teemanumero jo myynnissä).

- On rakennettu verkko-opetuspaketti tukityöstä tukemaan perinneyhdistysten tukityön hoitamista.

- Sotaveteraaniliitto maksaa alueelliselle perinneyhdistykselle 2 000 euroa perustamistukea ja 1 000 euroa toimintatukea vuodessa siihen saakka, kun Tammenlehvän Perinneliitto ottaa toiminnasta vastuun.

Kaikki nuo mainitut asiat palvelevat alueellisen perinnetyön rakentamista. Ne siirretään aikanaan Tammenlehvän Perinneliiton toiminnoiksi, kun sillä on kyky ottaa ne vastaan vuodesta 2023 alkaen.

Sotaveteraaniliitto on toiminut aktiivisesti edellä kuvattuun suuntaan, jotta se kykenisi tukemaan perinnekenttää. Liitolla on muun muassa monipuoliset ominaisuudet omaava jäsenrekisteri, joka aikanaan on yhtenä kokonaisuutena helppo siirtää Tammenlehvän Perinneliitolle.

Yhdistysten luvatussa maassamme on esitetty muitakin mielipiteitä perinneaikaan siirtymiseksi – varsinkin Sotaveteraaniliiton organisaation käyttämiselle ylimenovaiheen ajaksi. Toimivaa, järkevää ja kustannustehokasta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole esitetty. Kriittiset mielipiteet liittynevät järjestöpolitiikkaan.

Arvoisa juhlayleisö

Suomi on joka päivä uuden tulevaisuutensa ovella, jonka avaaminen tuo omat haasteensa. Niihin Suomi ei kaikilta osin kykene yksin vaikuttamaan – ei nyt eikä ole aiemminkaan kyennyt.

Sotilaspojat ovat myös kynnyksellä tulevaisuuteen, johon he pystyvät vaikuttamaan. Tarkoitan sotilaspoikatoiminnan perintöä tuleville sukupolville osana kansakuntamme kulttuuriperintöä.

Sotilaspoikatoiminta vuosina 1928–1944 oli poikkeuksellisissa oloissa annettua kattavaa kansalaiskasvatusta, jollaista mikään muu järjestö ei olisi kyennyt toteuttamaan.  Yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen taito sekä velvollisuuden tunto isänmaan rakkauden ohella olivat avuja, jotka kannustivat sotilaspoikia toimissaan sekä sodan että jälleenrakentamisen aikoina. Ne ovat sotilaspoikien perintö nykynuorille.

Sotilaspoikien Perinneliitossa ja laajemminkin on tiedostettu Etelä-Kymenlaaksossa tehty voimakas työ sotiemme veteraanisukupolven ja sen perinteen hyväksi. Täällä on ymmärretty perustuslakimme viesti ja noudatettu Suomen marsalkka Mannerheimin päiväkäskyn 31.12.1944 velvoitetta Teidän asianne on kaikkialla maassamme ylläpitää sitä keskinäisen luottamuksen ja toveruuden henkeä, minkä sodan yhteiset koettelemukset ovat luoneet, sekä ympäristöönne kasvattaa uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen.”

Tätä nykyä sotilaspoikien keski-iän ylittäessä 90 vuotta perinnekillat joutuvat pohtimaan tulevaisuuttaan. Aika aikaansa kutakin, muutokset ovat välttämättömiä ja kipeitäkin päätöksiä on tehtävä. On kuitenkin hyvä turvautua perinnetoiminnassa hyvien yhteistoimintakumppaneiden huomaan, joista edellä mainitsemani Tammenlehvän Perinneliiton alueellinen perinneyhdistys on oivallinen kotipesä.

Paikallisella tasolla tuntuu järkevältä, että perinnetoimikunnat toimivat ilman järjestöllistä byrokratiaa. Mukana olisivat kunta, seurakunta, reserviupseerit, reserviläiset, maanpuolustusnaiset, sotilaspojat, pikkulotat, kotiseutuaktiivit ja muutkin sotiemme veteraanien perinteen vaalimisen sisäistäneet tahot. – Sotilaspoikien veteraaniperheeseen kuluvina on perusteltua olla mukana alusta alkaen.

Alueellisella tasolla sotilaspojat ovat oikeastaan koko toimintansa ajan olleet tilanteessa, johon alueellisten perinneyhdistysten myötä vasta pyritään – eli perinnetoimintaan keskittyneiden maakunnallisten kiltojen verkostossa.

On paikallaan huomata, että vuosien myötä syntyneet historialliset, maantieteelliset ja muutkin perusteet aiheuttavat alueilla erilaisia perusteltuja käytäntöjä. On neuvottelukuntia, valtuuskuntia tai muita yhteistoimintaelimiä tukemassa alueellisten perinneyhdistysten toimintaa. Tämä on järkevää ja suositeltavaa, jos halutaan yhteiskunnan resurssit täysimääräisesti käyttöön perinnetoimintaa tukemaan.

                                                                                       ***

Lopuksi toivotan Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillalle intoa toimia tärkeässä tehtävässään!

_________________________________________________________________________________

Perinnepäivä Virolahdella 31.7.2021

Risto Rahkonen

Vaikka olemmekin jo kokeneen soturin iässä, emme tietenkään päätä toimintaamme tähän, vaan työmme jatkuu ja toivon mukaan voimistuu.

Arvokkaan perinteemme vaalimisessa ja perinnetiedon tallentamisessa riittää edelleen työsarkaa. Sanomamme kulkekoon edelleen sukupolvelta toiselle kertomassa siitä hinnasta, minkä itsenäisyytemme on tullut maksamaan. Sanomamme kertokoon myös, miksi tulevien polvien tulee edelleen huolehtia Suomen pysymisestä meille kaikille suomalaisille rakkaana, vapaana isänmaana.

Me tarvitsemme tulevaisuudessakin sotilaspoikien henkeä, josta laulussamme Nuoret sankarit sanotaan:  ”Me sen voimalla nuorina työtä teimme rinnalla vanhempain. ja se on yhä joukossa myötä kun marssimme rinnakkain..”

 

SOTILASPOIKIEN UUSI MARKKINATELTTA

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta ry

Vanha Markkinateltta tuli tiensä päähän hyvin palvelleena, joten oli aika hankkia uusi tilalle. Komian teltan markkinaryhmä saikin aikaiseksi. Mikä on nyt touhutetassa, kun teltta on nopsa kasata ja purkaa. Olavi Roope pekurinen toimii edelleen markkinaporukan vetejänä. Häneen yhteys jos kaipaat toimintaa.

Kuva Matti Paananen

PUHEENJOHTAJA MATTI HAAPANEN 85 VUOTTA

Matti numero 1 ja vahtikoiransa.

 

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta

Vuodesta 2017 lähtien kiltaamme johtanut Matti Haapanen täytti kunnioitettavat 85 vuotta 5.8.2021.

Perinnekillan vahvistettu johtoryhmä kävi onnittelukäynnillä puheenjohtajan kotona, vieden hänelle lahjaksi "perinteisen lasiesineen".

Teksti ja kuvat Matti Paananen

Leif Häggblom, Ilkka Hankkila, Tero Tilli ja Harri Kytömäki. Kuvasta puuttuvat Risto Rahkonen ja Pentti Snygg.

 

PERINNEPÄIVÄ VIROLAHDELLA LA 31.7.2021

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta vietti Perinnepäivää la 31.7.2021 Virolahdella. Tilaisuuteen osallistui myös Kymen Jääkäripataljoonan kilta.

Päivän tapahtumat alkoivat klo 15.00 Rajasuon muistomerkillä, jonka paljastamisesta on kulunut tasan 30 vuotta. KymJp:n Kilta hankki muistokiven ja kivi on peräisin Harjusten kotipihalta. Perustamisvuotenaan 1993 Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta otti muistokiven hoidon vastuulleen.

Nina Janes ja Jorma Jack KymJp:n killasta muodostivat kunniavartion kivelle. Hannu Kiri kantoi Perinnekillan lipun ja Vesa-Pekka Paronen KymJp:n killan lipun paikalle. Suomen lipun kantoi paikalle Olli Hokkanen, airueena  Pekka Ivakko ja Ari Korjula. Alkufanfaarin kuten loppusoiton puhalsi trumpetillaan Eino Härkönen.

Perinnekillan puheenjohtaja Matti Haapanen piti puheen, jonka jälkeen kukkalaitteen laskivat muistomerkille kiltamme Matti Haapanen ja KymJp:n killan puheenjohtaja Markku Seppä.

Veteraanikuoro esitti Hannu Pentin johdolla Rajasuolla kappaleet ”Rajasuolla” ja ”Siunaa ja varjele meitä”.

Markku Seppä piti KymJp:n Killan puheen. Päätöspuheen rovasti Matti Virmakoski, jonka jälkeen kuoro lauloi lopuksi ”Kiitoslaulun”.

Rajasuolta siirryttiin Virolahden kirkolle, jossa jatkettiin Perinnepäivää klo 17.00 alkaen sankarihautausmaalla, aloittaen Eino Härkösen puhaltamalla fanfaarilla.

Sankarimuistomerkille laskivat kukkalaitteen Matti Haapanen ja Markku Seppä. Virolahden kunnan ja kappeliseurakunnan kukkalaitteen laskivat Virolahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sisko Ukkola-Paronen ja Virolahden kunnanjohtaja Veli-Matti Pulli. Sankarivainaja Arvo Harjusen haudalle laskivat kukkalaitteen perinnekillasta Harri Kytömäki ja Tuomo Pesari.

Kuoro lauloi kappaleet ”Oi kallis Suomenmaa” ja ”Ole valpas” Hannu Pentin johdolla, jonka jälkeen oli Eino Härkösen loppusoiton vuoro.

Sankarihaudoilta siirryttiin viereiseen Pitäjäntupaan nauttimaan Klamilan Marttojen kahvituksesta.

Puheenjohtaja Matti Haapanen suoritti palkitsemiset Pentti Snyggin avustamana. Seuraavat henkilöt palkittiin Perinnekiltamme eteen tehdystä ansiokkaasta työstä: Kultainen ansiomitali myönnettiin  Pentti Järviölle ja Erkki Rautamaalle Haminasta. Hopeiset ansiomitalit myönnettiin  Arvo Joenpolvelle ja Terttu Raville Miehikkälästä, Esko K Lahdelle ja Lauri Vaalgamaalle Haminasta sekä Markku Tarvoselle  Virolahdelta.  Pronssinen ansiomitali myönnettiin Juha Haapaselle Haminasta.

Perinneliiton puheenjohtaja Hannu Luotola piti puheen.

Tilaisuuden päätössanat esitti Perinnekiltamme varapuheenjohtaja Risto Rahkonen, mainiten puheessaan mm seuraavaa ”…. Arvokkaan perinteemme vaalimisessa ja perinnetiedon tallentamisessa riittää edelleen työsarkaa. Sanomamme kulkekoon edelleen sukupolvelta toiselle kertomassa siitä hinnasta, minkä itsenäisyytemme on tullut maksamaan. Sanomamme kertokoon myös, miksi tulevien polvien tulee edelleen huolehtia Suomen pysymisestä meille kaikille suomalaisille rakkaana, vapaana isänmaana. Me tarvitsemme tulevaisuudessakin sotilaspoikien henkeä, josta laulussamme Nuoret sankarit sanotaan:  Me sen voimalla nuorina työtä teimme rinnalla vanhempain. ja se on yhä joukossa myötä kun marssimme rinnakkain..”

Tilaisuudessa oli läsnä noin 40 henkilöä, niin Rajasuolla kuin Virolahden kirkolla.

Pidetyistä puheista  koosteet kotisivujen osiossa "PERINNEPÄIVÄNÄ PIDETYT PUHEET 31.7.2021"

Kuvat ja teksti Matti Paananen

Metsätaipaleella kohti Rajasuon muistomerkkiä Hannu Kirin johdolla.

Muistomerkillä, vasemmalta Pekka Ivakko, Olli Hokkanen, Ari Korjula, Nina Janes, Jorma Jack, Vesa-Pekka Paronen ja Hannu Kiri.

Eino Härkönen

Matti Haapanen

Veteraanikuoro johtajanaan Hannu Pentti. Vasemmalta Markku Tarvonen, Tuomo Pesari, Pentti Snygg, Asko Koukila, Esko Nevamaa,

Kalervo Puhakka, Jorma Hilska ja Esko K Lahti.

Matti Haapanen ja Markku Seppä laskemassa Perinnekillan kukkalaitetta

 

Markku Seppä puhumassa

 

Pappi Matti Virmakoski pitämässä puhettaan

Pentti Järvisalo ja kunniajäsen Leif Häggblom istumassa

Kunniapuheenjohtaja Kauko Suurnäkki ja kunniajäsen Ilkka Hankkila

Kukkalaitteen laskijat saapumassa  sankaripatsaalle

Perinnekillan kukkalaitetta laskemassa Matti Haapanen ja Markku Seppä

Sisko Ukkola-Paronen ja Veli-Matti Pulli laskivat Virolahden kunnan ja Virolahden kappeliseurakunnan kukkalaitteen.

Harri Kytömäki ja Tuomo Pesari laskivat Perinnekillan kukkalaitteen Arvo Harjusen haudalle.

 

 

 

Veteraanikuoro

 Eino Härkösen soitin.

Arvo Harjusen sankarihauta.

 

Perinneliiton puheenjohtaja Hannu Luotolan puheenvuoro.

 Pitäjän tuvalta

Tilaisuuden päätössanat esitti Perinnekillan varapuheenjohtaja Risto Rahkonen.

Palvelualttiit ja iloiset Klamilan Martat.

 

 

KIRKKOPYHÄ su 6.9.2020 PERUTTU

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta ry


        Peruutus   

        Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan toimintasuunnitelman mukainen

        KIRKKOPYHÄ PYHTÄÄN KIRKOSSA SUNNUNTAINA 06.09.2020 on PERUUTETTU.

        Killan hallitus

PERINNEPÄIVÄ VIROLAHDELLA pe 31.7.2020

Tällä kertaa Perinnepäivää vietettiin ”koronan” ehdoilla, mutta kuitenkin arvokkaasti.

Perinnepäivän vietto alkoi Rajasuolla, jonne kokoonnuimme klo 15.00 aikaan.

Keräännyimme Rajasuon muistomerkille, missä Suomen lippu ja kiltalippumme asettuivat muistomerkille lippuairueen kanssa. Suomen lippua kantoi Olli Hokkanen ja Perinnekillan lippua Hannu Kiri. Lippuairueena olivat Ari Korjula ja Pekka Ivakko.

Kapteeni Eino Härkönen soitti trumpetilla alkusoittona ”Kothenin hymnin”, jonka jälkeen kiltamme kunniajäsen Leif Häggblom ja killan puheenjohtaja Matti Haapanen laskivat kukkalaitteen muistomerkille.

Veteraanikuoro lauloi Erkki Kapiaisen johdolla ”Rajasuolla”.

Rovasti Matti Virmakoski piti muistopuheen. Edellisen kerran hän oli puhunut Rajasuolla 15 vuotta aiemmin. Puheessaan rovasti mm muistutti suomalaisten pitävän metsäluontoa ystävänään jossa viihdytään. Metsä on ollut myös turvapaikka vainon aikana. 31.7.1944 kuitenkin metsä oli tuskaisa paikka. Tuolloin sotilaspoika Arvo Harjunen sai kuolettavat haavat desanttien ampumista luodeista. Rovasti päätti muistopuheen apostoli Paavalin sanoihin: ”Tulkoon teidän osaksi Herran Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän hengen osallisuus”.

Lopuksi Veteraanikuoro lauloi ”Kiitoslaulun”.

Tilaisuuden jälkeen siirryttiin Virolahden kirkolle. Rajasuolla oli 27 kiltahenkistä henkilöä.

Virolahdella kokoonnuttiin klo 17.00 aikaan Virolahden sankarihautausmaalle.

Liput järjestyivät sankaripatsaalle ja Eino Härkönen puhalsi alkufanfaarin.

Perinnekiltamme kukkalaitteen laskivat sankarihaudalle kunniapuheenjohtaja Kauko Suurnäkki ja Matti Haapanen. Virolahden kunnan ja Virolahden kappeliseurakunnan kukkalaitteen laski Virolahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sisko Ukkola-Paronen. Arvo Harjusen sankarihaudalle laskivat kukkalaitteen Harri Kytömäki ja Tuomo Pesari.

Veteraanikuoro esitti kappaleen ”Oi kallis Suomenmaa”.

Puheenjohtajamme Matti Haapanen toi puheessaan esille arvokasta perinnettä, jota sotilaspojat vaalivat Isänmaan joka kolkalla. Keräten tietoa ja muistoja kunnian täytteisistä sotavuosista. Tämä Perinnepäivä on yksi arvokkaista perinteistä, jota laajalti arvotetaan  omien joukkojemme ulkopuolellakin. Haapanen painotti puheessaan myös sitä mittavaa työtä, jota sotilaspojat tekivät tahoillaan sodan jälkeen, ollen jälleenrakentamisessa avaintehtävissä ja –asemissa kohottomassa maamme hyvinvointia.

Puheen jälkeen Veteraanikuoron esitti ”Suomalainen rukous”. Lopuksi puhalsi Eino Härkönen trumpetillaan ”Sotilaspoika”.

Täältä siirryttiin Pitäjäntuvalle nauttimaan Klamilan Marttojen järjestämästä kahvituksesta. Väkeä oli paikalla 43 henkilöä. Kaikki mahtuivat Pitäjäntuvan sisätiloihin.

Teksti Matti Paananen Pentti Snyggin muistion pohjalta.

Myöhemmin tulevat kuvat.

PERINNEPÄIVÄ VIROLAHDELLA pe 31.7.2020

Tällä kertaa Perinnepäivää vietettiin ”koronan” ehdoilla, mutta kuitenkin arvokkaasti.

Perinnepäivän vietto alkoi Rajasuolla, jonne kokoonnuimme klo 15.00 aikaan.

Keräännyimme Rajasuon muistomerkille, missä Suomen lippu ja kiltalippumme asettuivat muistomerkille lippuairueen kanssa. Suomen lippua kantoi Olli Hokkanen ja Perinnekillan lippua Hannu Kiri. Lippuairueena olivat Ari Korjula ja Pekka Ivakko.

Kapteeni Eino Härkönen soitti trumpetilla alkusoittona ”Kothenin hymnin”, jonka jälkeen kiltamme kunniajäsen Leif Häggblom ja killan puheenjohtaja Matti Haapanen laskivat kukkalaitteen muistomerkille.

Veteraanikuoro lauloi Erkki Kapiaisen johdolla ”Rajasuolla”.

Rovasti Matti Virmakoski piti muistopuheen. Edellisen kerran hän oli puhunut Rajasuolla 15 vuotta aiemmin. Puheessaan rovasti mm muistutti suomalaisten pitävän metsäluontoa ystävänään jossa viihdytään. Metsä on ollut myös turvapaikka vainon aikana. 31.7.1944 kuitenkin metsä oli tuskaisa paikka. Tuolloin sotilaspoika Arvo Harjunen sai kuolettavat haavat desanttien ampumista luodeista. Rovasti päätti muistopuheen apostoli Paavalin sanoihin: ”Tulkoon teidän osaksi Herran Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän hengen osallisuus”.

Lopuksi Veteraanikuoro lauloi ”Kiitoslaulun”.

Tilaisuuden jälkeen siirryttiin Virolahden kirkolle. Rajasuolla oli 27 kiltahenkistä henkilöä.

Virolahdella kokoonnuttiin klo 17.00 aikaan Virolahden sankarihautausmaalle.

Liput järjestyivät sankaripatsaalle ja Eino Härkönen puhalsi alkufanfaarin.

Perinnekiltamme kukkalaitteen laskivat sankarihaudalle kunniapuheenjohtaja Kauko Suurnäkki ja Matti Haapanen. Virolahden kunnan ja Virolahden kappeliseurakunnan kukkalaitteen laski Virolahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sisko Ukkola-Paronen. Arvo Harjusen sankarihaudalle laskivat kukkalaitteen Harri Kytömäki ja Tuomo Pesari.

Veteraanikuoro esitti kappaleen ”Oi kallis Suomenmaa”.

Puheenjohtajamme Matti Haapanen toi puheessaan esille arvokasta perinnettä, jota sotilaspojat vaalivat Isänmaan joka kolkalla. Keräten tietoa ja muistoja kunnian täytteisistä sotavuosista. Tämä Perinnepäivä on yksi arvokkaista perinteistä, jota laajalti arvotetaan  omien joukkojemme ulkopuolellakin. Haapanen painotti puheessaan myös sitä mittavaa työtä, jota sotilaspojat tekivät tahoillaan sodan jälkeen, ollen jälleenrakentamisessa avaintehtävissä ja –asemissa kohottomassa maamme hyvinvointia.

Puheen jälkeen Veteraanikuoron esitti ”Suomalainen rukous”. Lopuksi puhalsi Eino Härkönen trumpetillaan ”Sotilaspoika”.

Täältä siirryttiin Pitäjäntuvalle nauttimaan Klamilan Marttojen järjestämästä kahvituksesta. Väkeä oli paikalla 43 henkilöä. Kaikki mahtuivat Pitäjäntuvan sisätiloihin.

Teksti Matti Paananen Pentti Snyggin muistion pohjalta. Kuvat Matti Paananen.

 Veteraanikuoron johtaja Erkki Kapiainen ja trumpetisti - kapteeni Eino Härkönen.

 Kunniajäsen Leif Häggblom ja killan puheenjohtaja Matti Haapanen laskevat kukkalaitteen Rajasuon muistomerkille.

 Veteraanikuoro laulaa Rajasuolla.

 Rovasti Matti Virmakoski pitämässä muistopuhetta.

 Rajasuon muistomerkillä.

 Perinnekillan lippua kantoi Hannu Kiri ja Suomen lippua Olli Hokkanen. Airueina Ari Korjula ja Pekka Ivakko.

 Veteraanikuoro Virolahden sankarihautausmaalla.

Matti Haapanen ja kiltamme kunniapuheenjohtaja Kauko Suurnäkki.

 

 Virolahde kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sisko Ukkola-Paronen laski kunnan ja seurakunnan kukkalaitteen.

 Tuomo Pesari ja Harri Kytömäki laskivat killan kukkalitteen sotilaspoika Arvo Harjusen sankarihaudalle.

 

 Matti Haapanen pitämässä puhetta.

 Arvo Harjusen sankarihauta.

 

 Virolahden kirkko ja sankarihaudat.

 

 Kahvitilaisuus pidettiin Pitäjäntuvassa.

Pitäjäntupa.

 Hyvin kahvituksen hoitaneet Klamilan Martat.

Pitihän Kaija Harjuselle saada kastikesienet - Rajasuolta.

MATTI HAAPASELLE PERINNELIITON PIENOISLIPPU

Sotilaspoikien Perinneliitto ry:n liittokokous pidettiin Kajaanissa 15. - 16.8.2019.

Perinneliiton puheenjohtajana jatkaa Hannu Luotola ja perinnekiltamme puheenjohtaja Matti Haapanen valittiin edelleen liiton hallitukseen.

Liittokokouksen yhteydessä luovutettiin Matti Haapaselle Sotilaspoikien Perinneliiton pienoislippu, jonka myöntöperusteina mainitaan mm mittavasta ja pitkäaikaisista ansioista liiton, killan tai Sotilaspoikien Perinnesäätiön toiminnassa. Lippu on Perinneliiton arvokkain tunnusesine, jonka myöntämisestä päättää liitto.

      Pj. Matti Haapanen

SOTILASPOIKIEN KIRKKOPYHÄ IITIN KIRKOSSA su 8.9.2019

Iitin kirkko

Kouvolan veljeskiltamme on tänä vuonna kirkkopyhän järjestelyvuorossa. Tapahtuma on Iitin kirkossa.

Kiltamme kustantama linja-auto lähtee Virojoelta klo 7.30, ajaen Haminan, klo 8.00 ja Karhulan, klo 8.15, kautta Iitin kirkolle.

Messun jälkeen on ohjelmallinen kahvitilaisuus.

Kuljetusjärjestelyjen vuoksi ilmoittaudu Esko Nevamaalle 31.8.19. mennessä, sp: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. puh. 040 080 3341.

SOTILASPOIKIEN KIRKKOPYHÄ SU 2.9.2018

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perinteinen Sotilaspoikien kirkkopyhä järjestetään tänä vuonna

Miehikkälän kirkossa 2.9. 2018.

 

JaPi-Matkojen bussi lähtee Kotkan linja-autoasemalta klo 8.00,

Karhulanlinja-autoasemalta klo 8.10ja jatkaa Haminaan vanhan tien kautta.

Lähtö Haminasta klo 8.30 uuden tien kautta Miehikkälän kirkolle. Tarvittaessa

bussi poikkeaa Virojoen linja-autoasemalla.

Miehikklän kirkolla seppeleenlasku Sankarihaudalle klo 9.30, jonka jälkeen Messu.

Kirkossa esiintyvät oman Veteraanikuoromme lisäksi Pohjois-Kymen Sotilaspoikien kuoro.

Messun jälkeen on ohjelmallinen kahvitilaisuus Helluntaiseurakunnan tiloissa.

 

Kiltamme tarjoaa kuljetuksen ja kirkkokahvit.

 

Ilmoittautuminen Esko Nevamaalle 24.8. alkaen n:o 040 080 3341, tai

sähköpostilla: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

                 Erittäin runsasta osanottoa toivotaan!

 

KIRKKOPYHÄ KOUVOLASSA su 3.9.2017

SOTILASPOIKIEN KIRKKOPYHÄÄ VIETETÄÄN KOUVOLASSA su 3.9.2017

yhdessä veljesjärjestömme kanssa

 

Killan kustantama yhteiskuljetus tapahtuu linja-autolla. Lähtö Haminan linja-autoasemalta klo 8.00, Karhulan las klo 8.25 ja

Kotkan las klo 8.35 josta edelleen Kouvolaan. Messu on Kouvolan kirkossa klo 10.00, jonka jälkeen on ohjelmallinen kahvitilaisuus

Seurakunta-talossa. Tilaisuudessa esiintyvät Etelä-Kymenlaakson Veteraanikuoro ja Pohjois-Kymen-laakson Sotilaspoikien Kuoro.

 

Ennen messua lasketaan kukkalaite sankarivainajien muistomerkille.

 

Yhteyshenkilö on Esko Nevamaa, jolle ilmoittautumiset 31.8. mennessä,

puh. 0400 803 341  tai s-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Toivomme runsasta osanottoa perinteiseen tilaisuuteen

 

HALLITUS

KIRKKOPYHÄ KYMIN KIRKOSSA su 4.9.2016

 

Pohjois- ja Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekiltojen
                        yhteistä kirkkopyhää vietetään su 4.9.2016 Kymin kirkossa Kotkassa.
 
                        Aloitamme klo 10.00 messulla kirkossa, jonka jälkeen on kunniakäynti
                        sankarihaudoilla. Siirrymme Seurakuntataloon, jossa nautimme kirkko-
                        kahvit ja seuraamme ohjelmaa.
 
                        Veteraanikuoro ja Pohjois-Kymen Sotilaspoikakuoro esiintyvät yhdessä
                        ja erikseen.
 
                        Bussikuljetus on järjestetty Virojoelta, lähtö linja-autoasemalta klo 8.00
                        ja reitti kulkee Museotietä Haminan linja-autoasemalle, josta lähtö
                        klo 9.00 vanhaa tietä Kymin kirkolle.
 
                        Bussiin tulevien tulee ilmoittautua Matti Paanaselle ke 31.8.
                        mennessä,puh 040 537 0098
                        tai sähköpostilla: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. 
 
                        Kilta maksaa kuljetuksen.
 
                        Toivomme runsasta osanottoa
 
                        Kiltahallitus
 

Liity jäseneksi tai kannatusjäseneksi?

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta ry

Yhteystiedot

Puheenjohtaja Matti Haapanen
Koskenniskantie 1, 48400 Kotka
0500 655 913
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Sihteeri Pentti Snygg
Vapakuja 3 B, 49490 Neuvoton
040 556 6961
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.