Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnepäivänä pidettyjä puheita Rajasuolla sekä Virolahden kirkolla.
___________________________________________________________
PERINNEPÄIVÄ 31.07.2021Rajasuolla
Matti Haapanen
Kunnioitettavat Veteraanit, Lotat
Arvoisat Kutsuvieraat
Omat Kunniajäsenemme ja Perinnekiltalaiset
Olemme aloittamassa tämän päivän yhteisiä tilaisuuksia kiltamme perinteisin menoin kokoontumalla tänne Rajasuon muistomerkille.
Rajasuon muistokiven hankki Kymen Jääkäripataljoonan Kilta. Kivi siirrettiin Harjusten kotipihalta Virolahden Kattilaisista ja siihen kiinnitettiin teräslaatta, johon on kirjoitettu:
”Tämä muistomerkki on pystytetty kymenlaaksolaisille kotirintamalla menehtyneille, jotka saivat surmansa venäläisten desanttien luodeista sotiemme 1939-1944 aikana. Tällä paikalla sai surmansa 17-vuotias sotilaspoika Arvo Johannes Harjunen 31.7.1944 Virolahden läntisestä ilmavalvontaosastosta n:o 360.”
Muistokiven paljastustilaisuus oli päivälleen 30 vuotta sitten juhlallisin menoin arvovaltaisen osallistujajoukon läsnäollessa. Kiven sivussa on pieni metallikilpi muistuttamassa Kymen Jääkäripataljoonasta. Tänään muistokiven pystyttäjiä edustaa Kymen Jääkäripataljoonan Killan puheenjohtaja majuri Markku Seppä.
Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta otti kiven vastuulleen perustamisvuotenaan 1993 ja kiven paljastuspäivästä tuli Kiltamme perinnepäivä.
Muistokivi olemassaolollaan sitoo meidät suuressa määrin Virolahteen ja muistuttaa meitä sotilaspoikien lukuisista tehtävistä.
Tämä päivä olkoon veljellisen yhteistapaamisen ja virkistävän yhdessäolon päivä.
Kiitokset kaikille päivän tilaisuuden esiintyjille, tukijoille ja järjestäjille.
Tämä tilaisuus on osa tämän päivän maanpuolustustyötä ja perinnetyötä. Se osoittaa myös Etelä-kymenlaaksolaista maanpuolustushenkeä, joka on yksi yhteisen Isänmaamme hyvän tulevaisuuden osatekijöitä.
______________________________________________________________
SOTILASPOIKIEN PERINNEPÄIVÄ 31.7.2021
Markku Seppä
Arvoisat sotaveteraanit, herra kenraali, sotilaspojat, kiltalaiset ja kutsuvieraat. Sotarintamalla 31.7.-44 tilanne oli se, että oli käyty neljä ankaraa torjuntataistelua: Tienhaara, Tali-Ihantala, Vuosalmi ja Nietjärvi. Puna-armeijan eteneminen oli pysäytetty. Ilomantsin suunnalla oli alkaneet korpitaistelut, joissa tuhottiin lähes kaksi puna-armeijan divisioonaa.
Kotirintamallakin jouduttiin aseellisiin yhteenottoihin desanttien kanssa. 31.7.-44 tällä alueella jäljittäjäosasto joutui laukausten vaihtoon desanttien kanssa seurauksella, että 17-vuotias sotilaspoika Arvo Harjunen haavoittui vakavasti ja menehtyi matkalla Pyterlahden kenttäsairaalaan.
31.7.1991 tälle paikalle pystytettiin Kymen Jääkäripataljoonan Killan toimesta muistopatsas kunnioittamaan Arvo Harjusen ja niiden Etelä-Kymenlaakson sotilaspoikien muistoa, jotka olivat saaneet surmansa sotien aikana desanttien kanssa käydyissä yhteenotoissa.
Nyt 30 vuotta myöhemmin olemme viettämässä arvokasta perinnepäivää tämän muistopatsaan äärellä seppelein, lipuin ja kunniavartion, soitoin ja lauluin. Haluamme ja meillä on velvollisuus vaalia arvokasta perinnettä ja kunnioittaa kaikkien niiden sotilaspoikien muistoa, jotka menettivät henkensä isänmaamme puolesta.
Uhraukset päivänkoiton toi, luoden vapaan maan. Luonto yhtyy tänään soittoon sorjaan, sinivalkeaan.
_____________________________________________________________
Puhe Rajasuon muistohetkessä 32.7.2021.
Matti Virmakoski
”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa”. Room. 9:16
Mielessä on varmaan tällä paikalla monenlaisia ajatuksia tai mielikuvia. Jotenkin ne liittyvät sepänpoika Arvo Harjuseen, joka kaatui näillä paikoilla 17-vuotiaana sotilaspoikana. Muistikuvia sota-ajasta on meillä enemmänkin. Tämä paikka tuo mieleen jotain sodan tapahtumista. Minulle neljävuotiaana sota-aika merkitsi, että piti joskus mennä naapuritalon kellariin, jota kutsuttiin pommisuojaksi ja että isä oli jossakin kaukana. Teillä on mielessä omat muistonne tai teille kerrotut tapahtumat sota-ajasta. Niitä tällä paikalla on niitä hyvä muistella.
Noista ajoista on saatu elää rauhan aikaa. Aivan rauhallisia nämä vuosikymmenet eivät ole olleet, mutta jotenkin me suomalaiset olemme osanneet hoitaa yhteisiä asioita tähän päivään saakka. Viimeisin vihollisemme on tuo outo sairaus, joka on uhkanamme. Taistelut jatkuvat, ei vain viruksia vastaan vaan myös erilaisten mielipiteitten kanssa sairauksen ja muidenkin yhteisten asioiden hoitamisesta. - Mitenkähän sepänpoika Arvo Harjunen sotilaspoikakavereineen toimisi tänä aikana nykypäivän vihollisten keskellä?
Yhteisissä ja yksityisissä asioissa riittää hoitamista. Minua mietityttää joskus, että miten sitä jaksaa näiden nykyajan asioiden kanssa. Pitäisi olla tahtoa toimia ja keritä tekemään monia tärkeitä asioita. Perinteitä ja muistoja olisi hoidettava. Mutta kun voimat vähenevät ja muisti haurastuu, minkä varassa sitä elämässä tarpoo eteenpäin? Minusta tuntuu, että elämässä ei aina auta, että on tavoitteita, joita pitäisi suorittaa. Yksi apostoli Paavalin ajatus on minulle tullut tärkeäksi:”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa”. Kiire ja touhu on useasti tärkeää, mutta voimavaroja saa, koska Jumala armahtaa. Mitä se Jumalan armo tarkoittaa kohdallasi, sen jätän mietittäväksesi.
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne.
_____________________________________________________________
Perinnepäivänä 31.07.2021 sankaripatsaalla
Matti Haapanen
Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta on nimensä ja tehtäviensä velvoitteella jälleen kokoontunut viettämään ja kunnioittamaan niitä aateperinteitä, jotka sisältyivät sotilaspoikien vakuutukseen, joka päättyi
virkkeeseen
”Kodin ja uskonnon puolesta lähden
taistohon Suomeni vapauden tähden”
Tällä sankarihautausmaalla lepäävät antoivat kuitenkin kaikkensa, jotta jalo ajatus ja usko tulevaisuuteen toteutuisi.
Me kunnioitamme suuresti kumpujen alla lepäävien muistoa ja uhrautuvaisuutta Isänmaamme hyväksi.
Meidän kunnioituksemme on annettava suuri arvo koko sodanajan sukupolvelle, joka sodan jälkeen tarmokkaasti ryhtyi jälleenrakennustyöhön ja siten aloittaen rakentaa sitä Suomea, jossa me saamme tilaisuuden osoittaa olevamme uhrautuvien sukupolvien työn jatkajia.
Luoja on meitä siunannut mieluisalla yhdessäolon tuokiolla, toivokaamme, että meillä itse kullakin päivä jatkuisi rauhaisasti ja sopuisasti ja että uusi päivä koittaisi seesteisenä.
Olkaa Kaikki Tervetulleet Yhteiseen Tilaisuuteemme
____________________________________________________________
Sotilaspoikien Perinneliiton puheenjohtaja Hannu Luotola
Puhe Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan perinnepäivän juhlassa Virolahden Pitäjäntuvassa 31.7.2021 kello 17.00
Kunnioitetut sotiemme veteraanit
Arvoisat sotilaspojat ja pikkulotat
Virolahden kunnan ja seurakunnan edustajat
Hyvä juhlayleisö
On ollut mieluisaa saada kutsu Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan perinnepäivään ja tuoda juhlaan Sotilaspoikien Perinneliiton tervehdys. Olen voinut aiemmin olla mukananne kaksi kertaa.
Rajasuon muistomerkki historiatapahtumineen on vaikuttava. Desanttien luodeista vuonna 1944 kaatuneen 17-vuotiaan sotilaspojan Arvo Harjusen muisto elää.
Hän oli sisäistänyt velvollisuutensa, jonka toteutti loppuun saakka.
***
Arvoisat kuulijat
Killan puheenjohtaja Matti Haapanen pyysi minua puhumaan sotiemme veteraanisukupolven muutosvaiheessa olevasta perinnetoiminnasta.
Sotilaspoikien Perinneliiton tavoitteena on sotilaspoikatoiminnan perinteiden vaaliminen, kokemusten ja arvojen siirtäminen jälkipolville, toiminnan tunnetuksi tekeminen ja maanpuolustustahdon lujittaminen sekä sotiemme veteraanien työn arvostaminen ja veteraanien tukeminen.
Varsinainen työ tehdään täällä kentällä – jäsenkilloissa. Vastuulliset tekijät vaihtuvat ja viestikapula siirtyy aika ajoin niin killoissa kuin liitossakin.
On paikallaan korostaa, että perinnetyötä tehdään itsenäisissä yhdistyksissä niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla – ja aina kulloisetkin ominaispiirteet huomioon ottaen. Kahta samanlaista toimijaa ei hevin löydy, eikä se ole tavoitteenakaan.
On kuitenkin hyvä huomata, että kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Siihen eivät henkilö- eivätkä taloudelliset resurssit yksinkertaisesti riitä. Yhteistoimintakumppanien lisäksi paikallisille toimijoille aluetaso ja valtakunnallinen taso ovat vahvoja tukia. Niiden merkitys vain korostuu tulevaisuudessa, jolloin vapaaehtoistoimijoita ja euroja on käytettävissä entistä niukemmin. Toiveajattelun varaan ei ole syytä rakentaa.
Ensin hieman taustaa.
Viime sodan jälkeen maanpuolustusasiat eivät juurikaan kiinnostaneet kansalaisiamme. Sotainvalidien, kaatuneitten omaisten ja sotaorpojen hyväksi toki toimittiin, mutta mielenkiinto pakostakin kohdistui toisaalle. Epäoikeudenmukaiset sotakorvauksetkin vaativat raskaita ponnistuksia maan taloudelta, ja siinä saivat olla mukana kaikki.
Kuitenkin monet maanpuolustusjärjestöt, kuten esimerkiksi reserviupseerikerhot, jatkoivat toimintaansa. 1950-luvulla alkoivat yleistyä sodanaikaisten joukko-osastojen kokoontumiset. Sotaveteraanien toiminta alkoi 1950-luvun lopulla.
Kun sotilaspoikien toiminta loppui suojeluskuntien lakkauttamisen yhteydessä, he joutuivat ikään kuin tyhjän päälle. Osa poikajohtajista ja pojista liittyi partioon. Osahan toimi jo siellä ennestään. Kaksoisjäsenyys sotilaspoikiin ja partioon oli ollut myönteistä ja tuloksellista monilla aktiivisilla paikkakunnilla. Kuitenkin suuri osa entisistä sotilaspojista jäi syrjään harrastustoiminnasta.
Muutoksen tuulet alkoivat puhallella kuitenkin 1980-luvulla ja varsinkin tultaessa 1990-luvulle, joskin vanhakantaisia asenteita pulpahteli esiin silloin tällöin. Tästä mieleeni tulee Pääesikunnan päällikkönä toimineen kenraaliluutnantti Gustav Hägglundin haastattelu turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla marraskuussa 1990. EY:n jäsenyyden vaikutus Suomen puolueettomuuteen oli esillä. Hägglund oli todennut muun muassa, ettei puolueettomuus olisi mahdollista yhteisön jäsenenä. Ulkoministeri Pertti Paasio sanoi hieman myöhemmin lehtihaastattelussaan, ettei korkeiden upseerien tule puhua turvallisuuspolitiikasta. Keskustelu jatkui televisiossa, missä Hägglund toi esille upseerien sananvapauden ja toiminnan tarpeellisuuden oman alansa, turvallisuuspolitiikan, asiantuntijoina.
Tiedotusvälineet ryhtyivätkin kiitettävästi käyttämään upseeriasiantuntijoita heidän omalla alallaan. Muistamme televisioruuduista ”päivystävät majurit”, jotka asiantuntevasti ja selkeäsanaisesti kommentoivat maailman turvallisuuspoliittisia tapahtumia.
Hyvät kuulijat
Suojeluskuntajärjestön poikatyön ja sotilaspoikajärjestön toiminta oli siis päättynyt marraskuussa 1944.
1970-luvulla sotilaspoikien näkökulmaa tuotiin esiin Pentti Pirhosen ”Suomalaisia sotilaspoikia” -teoksessa. Varsinaisen käytännön toiminnan ja yhteisten esiintymisten alkuna voitaneen pitää lokakuussa 1989 Hyrylässä järjestettyä sotilaspoikien perinnepäivää.
Puolustusvoimat onkin osoittanut alusta lähtien arvostuksensa sotilaspoikien perinnetyötä kohtaan. Parhaiten se on näkynyt suurten tapahtumien, kuten liittopäivien järjestelyjen yhteydessä, mutta myös kiltatasolla. On ollut helppoa päästä tutustumaan varuskuntiin ja muihin vastaaviin kohteisiin. Sotilassoittokuntia on saatu eri tilaisuuksiin korvauksetta. Sotilaspoikaristien jakotilaisuuksiin varsinkin toiminnan alkuaikoina saatiin jakajiksi varsin korkea-arvoisia sotilas- ja siviilihenkilöitä.
Sotilaspoikien perinteitä vaaliva järjestöllinen toiminta alkoi vuonna 1991. Sotilaspoikaristin ensimmäisessä jakotilaisuudessa Tampereella Finlaysonin palatsissa 29.5.1991 perustettiin Sotilaspoikien Perinnekilta toiminta-alueenaan koko maa.
Nuo aktiiviset toimijat olivat hyvin aikaansa seuraavia, perinnetietoisia ja vastuuntuntoisia kansalaisia! He toimivat nimittäin – siis vain kolme vuosikymmentä sitten – sellaisessa yhteiskunnallisessa ympäristössä, jossa saattoi kuulla vielä oikeudettoman ja perusteettoman arvostelun ilmauksia viime sotiimme, suojeluskuntiin ja lottiin liittyen – jopa merkittäviltä päättäjätahoiltakin. Nykyisessä yhteiskunnassamme tätä asennetta on ehkä vaikea tiedostaa.
Kuluvan vuoden toukokuun 29. päivänä tuli siis kuluneeksi 30 vuotta sotilaspoikaperinteen valtakunnallisen järjestäytyneen toiminnan aloittamisesta.
Nyt – viime sotiemme veteraanien poistuessa keskuudestamme varaudutaan tuon sukupolven perinnön ja perinteiden siirtoon. Heidän perintönsä jälkipolville on itsenäinen isänmaa!
On lisäksi tärkeää muistaa perustuslakimme pykälä (20 §), missä todetaan vastuun kulttuuriperinnöstä kuuluvan kaikille. Sotiemme veteraanien kulttuuriperintö on osa kansallista kulttuuriperintöämme. Tähän kuuluu tärkeänä osana sotilaspoikien kulttuuriperintö.
Maamme kulttuuriperintöön kuuluvat myös perinteet. Jo vuosien ajan on luotu määrätietoisesti organisaatioita ja menettelytapoja asian toteuttamiseksi. Vuonna 2003 perustettu Tammenlehvän Perinneliitto jäsenjärjestöineen, joihin myös Sotilaspoikien Perinneliitto kuuluu, on keskeinen toimija perinteen siirron valmisteluissa. Liitto on uudistanut toimintaansa muun muassa mahdollistamalla alueellisen organisaation perustamisen, johon kuuluvat myös perustettavat alueelliset perinneyhdistykset (ALPERYT). Liiton tarkoitus – siis vaalia vuosien 1939-1945 veteraanien perinteitä – ei muutu. Uudistus astuu voimaan viimeistään vuonna 2023.
Liiton 22 jäsenjärjestöä osallistuvat lisäksi omien sääntöjensä mukaan perinteen siirtoon.
Sotilaspoikien Perinneliitto on säännöissään (2§) ja toiminnassaan ottanut velvoitteen huomioon: ”Liiton tarkoituksena on … vaalia suojeluskuntajärjestön poikatoiminnan vuosien 1928-1944 perinteitä...”
Kolme vuosikymmentä sotilaspoikien perinnekillat ja liitto ovat aktiivisesti toimineet. Samalla sotilaspojat ovat iän karttuessa siirtyneet kuka eläkkeelle, kuka viimeiseen iltahuutoon. Tämä on tarkoittanut luonnollista kehitystä, jonka myötä kiltojen määrä ja niiden henkilöjäsenten määrä ovat vähentyneet – joskin muutamissa killoissa kuten täällä, vajetta ovat korvanneet sotilaspoikia nuoremmat jäsenet. Kiltoja purkautuu.
Samanlainen kehitys on jo aiemmin toteutunut sotainvalidien, sotaveteraanien, rintamaveteraanien ja rintamanaisten sekä lottien järjestöissä.
Nyt siirrytään järjestöjen kesken sovitun, hallitun rakennemuutoksen kautta varmistamaan veteraanisukupolvemme ja -perheemme perinteiden jatkuminen. Rakennemuutos toteutuu tilapäisen järjestelyn avulla, jossa apuna on laajimman alueellisen kattavuuden omaava Suomen Sotaveteraaniliitto.
Perinnetyön perusta on paikallinen ja alueellinen perinnetyö, jonka tulee kattaa koko perinnetoimijoiden joukko. Ensimmäinen alueellinen perinneyhdistys (ALPERY) perustettiin Hämeenlinnan vuonna 2019 ja kaksi seuraavaa vuonna 2020. Tänä vuonna on perustettu yksi ja neljä seurannee vanavedessä.
Alueellinen perinneyhdistys tarvitsee tässä muutosvaiheessa jonkin taustaorganisaation, josta se saa tarvitsemansa ohjauksen ja resurssoinnin sekä pääsee itse vaikuttamaan asioiden valmisteluun.
Taustaorganisaation vaihtoehtoina ovat olleet kolme veteraanijärjestöä, joista Rintamaveteraaniliitto purkautuu pian. Sotainvalidien Veljesliiton rakenne ja jäsenyys ovat rakennetut muuhun tarkoitukseen. Jäljelle jää Suomen Sotaveteraaniliitto, jolla on myös laajin alueellinen kattavuus.
Tammenlehvän Perinneliiton säännöt ovat maaliskuusta 2021 alkaen mahdollistaneet myös alueellisten perinneyhdistysten jäsenyyden. Liitolla ei kuitenkaan ole toistaiseksi resursseja eikä kykyjä tuki- ja perinnetyön johtamiseen.
Lähtökohtana on ollut, että Tammenlehvän Perinneliitto ei rakenna kaksoisorganisaatiota veteraaniliittojen rinnalle. Ei sellaiseen saataisi varojakaan. Sen sijaan liitto tukeutuu veteraaniliittoihin ja niiden järjestelmiin valmistautuessaan tulevaan johtorooliinsa.
Tällä hetkellä TAPE on keskittynyt perinnetyön valtakunnallisen tason organisointiin ja rahoitukseen (opintomatkat, tallennushankkeet, Tule ja Muista -hanke tv:ssa, kansallinen veteraanipalkinto yms.).
Sotaveteraaniliitto on tehnyt muun muassa seuraavaa:
- On laadittu parinkymmensivuinen ohjeasiakirja, joka on saanut hyvää palautetta.
- On järjestetty Perinnetyökokouksia kaksi kertaa vuodessa alueellisesti: pohjoinen, itäinen, eteläinen ja läntinen.
- On pidetty piirikohtaisia teams-kokouksia, joissa ohjataan perinnetyön valmisteluissa.
- On rakennettu perinneajan jäsenrekisteri, joka on jo operatiivisessa käytössä.
- Rakennetaan Perinneportaalia yhdistämään kentän ja valtakunnallisen tason perinnetyö.
- Kehitetään Kenttäpostia-lehteä (ensimmäinen teemanumero jo myynnissä).
- On rakennettu verkko-opetuspaketti tukityöstä tukemaan perinneyhdistysten tukityön hoitamista.
- Sotaveteraaniliitto maksaa alueelliselle perinneyhdistykselle 2 000 euroa perustamistukea ja 1 000 euroa toimintatukea vuodessa siihen saakka, kun Tammenlehvän Perinneliitto ottaa toiminnasta vastuun.
Kaikki nuo mainitut asiat palvelevat alueellisen perinnetyön rakentamista. Ne siirretään aikanaan Tammenlehvän Perinneliiton toiminnoiksi, kun sillä on kyky ottaa ne vastaan vuodesta 2023 alkaen.
Sotaveteraaniliitto on toiminut aktiivisesti edellä kuvattuun suuntaan, jotta se kykenisi tukemaan perinnekenttää. Liitolla on muun muassa monipuoliset ominaisuudet omaava jäsenrekisteri, joka aikanaan on yhtenä kokonaisuutena helppo siirtää Tammenlehvän Perinneliitolle.
Yhdistysten luvatussa maassamme on esitetty muitakin mielipiteitä perinneaikaan siirtymiseksi – varsinkin Sotaveteraaniliiton organisaation käyttämiselle ylimenovaiheen ajaksi. Toimivaa, järkevää ja kustannustehokasta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole esitetty. Kriittiset mielipiteet liittynevät järjestöpolitiikkaan.
Arvoisa juhlayleisö
Suomi on joka päivä uuden tulevaisuutensa ovella, jonka avaaminen tuo omat haasteensa. Niihin Suomi ei kaikilta osin kykene yksin vaikuttamaan – ei nyt eikä ole aiemminkaan kyennyt.
Sotilaspojat ovat myös kynnyksellä tulevaisuuteen, johon he pystyvät vaikuttamaan. Tarkoitan sotilaspoikatoiminnan perintöä tuleville sukupolville osana kansakuntamme kulttuuriperintöä.
Sotilaspoikatoiminta vuosina 1928–1944 oli poikkeuksellisissa oloissa annettua kattavaa kansalaiskasvatusta, jollaista mikään muu järjestö ei olisi kyennyt toteuttamaan. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen taito sekä velvollisuuden tunto isänmaan rakkauden ohella olivat avuja, jotka kannustivat sotilaspoikia toimissaan sekä sodan että jälleenrakentamisen aikoina. Ne ovat sotilaspoikien perintö nykynuorille.
Sotilaspoikien Perinneliitossa ja laajemminkin on tiedostettu Etelä-Kymenlaaksossa tehty voimakas työ sotiemme veteraanisukupolven ja sen perinteen hyväksi. Täällä on ymmärretty perustuslakimme viesti ja noudatettu Suomen marsalkka Mannerheimin päiväkäskyn 31.12.1944 velvoitetta ”Teidän asianne on kaikkialla maassamme ylläpitää sitä keskinäisen luottamuksen ja toveruuden henkeä, minkä sodan yhteiset koettelemukset ovat luoneet, sekä ympäristöönne kasvattaa uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen.”
Tätä nykyä sotilaspoikien keski-iän ylittäessä 90 vuotta perinnekillat joutuvat pohtimaan tulevaisuuttaan. Aika aikaansa kutakin, muutokset ovat välttämättömiä ja kipeitäkin päätöksiä on tehtävä. On kuitenkin hyvä turvautua perinnetoiminnassa hyvien yhteistoimintakumppaneiden huomaan, joista edellä mainitsemani Tammenlehvän Perinneliiton alueellinen perinneyhdistys on oivallinen kotipesä.
Paikallisella tasolla tuntuu järkevältä, että perinnetoimikunnat toimivat ilman järjestöllistä byrokratiaa. Mukana olisivat kunta, seurakunta, reserviupseerit, reserviläiset, maanpuolustusnaiset, sotilaspojat, pikkulotat, kotiseutuaktiivit ja muutkin sotiemme veteraanien perinteen vaalimisen sisäistäneet tahot. – Sotilaspoikien veteraaniperheeseen kuluvina on perusteltua olla mukana alusta alkaen.
Alueellisella tasolla sotilaspojat ovat oikeastaan koko toimintansa ajan olleet tilanteessa, johon alueellisten perinneyhdistysten myötä vasta pyritään – eli perinnetoimintaan keskittyneiden maakunnallisten kiltojen verkostossa.
On paikallaan huomata, että vuosien myötä syntyneet historialliset, maantieteelliset ja muutkin perusteet aiheuttavat alueilla erilaisia perusteltuja käytäntöjä. On neuvottelukuntia, valtuuskuntia tai muita yhteistoimintaelimiä tukemassa alueellisten perinneyhdistysten toimintaa. Tämä on järkevää ja suositeltavaa, jos halutaan yhteiskunnan resurssit täysimääräisesti käyttöön perinnetoimintaa tukemaan.
***
Lopuksi toivotan Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillalle intoa toimia tärkeässä tehtävässään!
_________________________________________________________________________________
Perinnepäivä Virolahdella 31.7.2021
Risto Rahkonen
Vaikka olemmekin jo kokeneen soturin iässä, emme tietenkään päätä toimintaamme tähän, vaan työmme jatkuu ja toivon mukaan voimistuu.
Arvokkaan perinteemme vaalimisessa ja perinnetiedon tallentamisessa riittää edelleen työsarkaa. Sanomamme kulkekoon edelleen sukupolvelta toiselle kertomassa siitä hinnasta, minkä itsenäisyytemme on tullut maksamaan. Sanomamme kertokoon myös, miksi tulevien polvien tulee edelleen huolehtia Suomen pysymisestä meille kaikille suomalaisille rakkaana, vapaana isänmaana.
Me tarvitsemme tulevaisuudessakin sotilaspoikien henkeä, josta laulussamme Nuoret sankarit sanotaan: ”Me sen voimalla nuorina työtä teimme rinnalla vanhempain. ja se on yhä joukossa myötä kun marssimme rinnakkain..”
